Metsäkävelyt

Tykästyin kävelemään. Olen viimeisen vuoden ajalla oppinut nauttimaan ajatuksista, ja yksinolosta ilman koneistoa häiritsemässä. Tätä varmaan auttoi sähkön hinnan suuri nousu, jonka takia olin omillani enemmän. Myös nukkumaan mennessäni olen tykästynyt ajattelemaan asioita, mistä pidän, asioita, mitä voisin tehdä huomenna, tai yleisesti. Ajatellen, miksi asiat ovat kuin ovat.

Kävelyt joen toisella puolella

Kävelin metsään, missen ennen käynyt. Sieltä löysin paljon jäätyneitä lammikoita. Yritin rikkoa niitä ilman, että kastelin kenkääni. Ääni, mikä lammikon rikkomisesta tulee, on tosi mukava korville. Kuuntelin samalla elokuvaa, My Dinner With Andre. Se teki suuren vaikutelman minuun, ja elämääni.

Toisella kerralla kävelin toista reittiä, ja päädyin metsän rajalle, missä kävelin pellolla ja takaisin mistä tulin. Siellä näin peuran, oudon sillan, ja pienen tönön. Siihen oltiin spray-maalattu kuva kissasta, ja sen alla luki nimi "Steve". Näin myös peuran, mutta se juoksi takaisin metsään, kun se meidät näki.

Kävelin taas samalla alueella. Kävin siellä Usvan kanssa; se on sakemannini. Yritin opettaa sille vähän käytöstapoja. Menimme pimeään metsään, jossa Usva haisteli eri hajuja. Siellä oli koira villinä juoksemassa, ja luulin sen olevan ensin kauris, tai susi. Usva myös tuijotti sitä kiinnostuneena, mutta sitten me jatkoimme. Se kuljetti eri keppejä. Kuu oli taivaalla tosi iso ja kellertävä.

Joen ensimmäisellä puolella

Menin kauppaan, ja tulin toista kautta takaisin. 25-minuuttinen kävely yhteen suuntaan on rauhoittavaa. Sininen tunti alkoi; aurinko oli laskenut melkein kokonaan, ja näkymä oli ylivoimaisen sininen. Lapsia leikki polulla, ja ne juoksivat pois tieltä, kun kävelin. Ohi mennessäni he juoksivat takaisin polulle. Menin metsänviereistä pikkupolkua. Oli juuri satanut lunta, mutta ihmisiä oli kävellyt siinä. Myös hiihtojäljet löytyivät. Jätin omankin jälkeni lumeen. Menin selälleni lepäämään hetkeksi. Kukaan ei tullut kysymään, mitä kävi. Tämä on koska polku on hyvin kaukana kaikesta. Kiipeilin puissa (en hirveän korkealla.. hyvin jäiset oksat..) ja tutkin jään paksuutta. Viikon päästä, joki oli jo näkyvillä taas. Kävelin maatalojen ohi kotiin.

Seuraavan kerran, tulin polkua pitkin kaupalle, mutta kävelinkin jyrkkää mäkeä ylös. Nainen ja hänen lapsensa kävelivät alaspäin, mutta nuori aikuinen ei pitänyt mäen liukkaudesta. Olisin halunnut auttaa häntä, mutta olin liian ujo sanoakseni mitään. Yöllä oli satanut, ja mäki oli hyvin liukas.

Suosittelen kävelemistä, jos ajattelet olevasi ihminen, joka tylsistyy helposti, mutta haluaisi tehdä jotain uutta. Ehkä haluat tehdä isoja projekteja, mutta viivyttelet niiden aloittamista, ja sitten kokonaan unohdat ne? Suosittelen myös luonnonystäville, sillä joka kerta kävelyilläni olen nähnyt jotain kiinnostavaa. Kävellä kannattaa metsiin tai muille alueille, missä ei ole ennen käynyt, tai käy harvemmin.